?

Log in

No account? Create an account
 
 
05 August 2009 @ 05:55 am
Yuritiem!  
...saatte kiittää väsymystä ja kellonaikaa ja sitä että minun pitäisi siivota olohuone tekstin laadusta.

Dive to love

 

Kallioranta, auringonlasku ja muutama drinkki pienellä sateenvarjolla palmujen katveessa.

Sauvani nojasi yhtä runkoa vasten ja makasin pyyhkeen päällä mahallani katsellen merelle ja kuuntelen rannan ääniä. Zidane on jossain Amarantin kanssa ja Vivi on ilmeisesti Steineriä piilossa.

Tunnen rauhan täyttävän itseni, kaipasinkin lomaa, äidin kuoleman jälkeen ajatukseni ovat lähinnä harhailleet. Yht'äkkiä tunnen kädet selälläni, lämpöiset, pehmeät, samoin kuin ääni joka seuraa kosketusta. ”Minä tässä, älä anna kosketukseni häiritä teidän korkeutenne.” Beatrix, joka lähti Steinerin seuraksi katsomaan perääni oli istunut viereeni ja siveli nyt hellästi selkääni.

”Olet kokenut kovia, ajattelin että nyt kun on kerrankin hieman vapaata aikaa, voisin auttaa sinua rentoutumaan,” hän sanoi samalla kun nainen vei käsiään hitaasti kyljilleni, ”älä huolehdi. En anna sinulle tapahtua mitään pahaa.” Säpsähdän hieman, en ole tottunut muiden kosketukseen kuin Zidanen, mutta Beatrixin kädet tuntuvat jotenkin paremmilta, äidillisiltä.

”Beatrix, pidätkö minua sylissäsi?” Karkaa suustani lähes ajattelematta, nainen hymyilee, ottaa paremman asennon ja levittää kätensä. Sanoinkuvaamaton onnentunne työntää jo ennestään täydellisentuntuisen mielihyvän sivuun ja tästä eteenpäin en ajattele muuta kuin Beatrixin äidillistä rakkautta. Nousen istumaan ja asetun hänen syliinsä, Alexandrian naissotilaiden komentaja sulkee kätensä ympärilleni ja alkaa silittämään hiuksiani ja suutelee minua kevyesti otsalle. Istun siinä varmasti yli kymmenen minuutia ja oloni alkaa olemaan uninen. Beatrixin sylissä on hyvä olla ja ajatukseni alkavat harhailemaan, mutta jotenkin tuntuu että naisen hohkaama aura auttaa minua keskittymään olennaiseen.

 

Beatrix jatkaa pääni silittämistä, mutta toinen kätensä hakeutuu toppini alle, mikä aiheuttaa minussa jonkin verran hämmennystä, katson Beatrixia kasvot hämmennyksen ja pienen säikähdyksen säestäminä, mutta hän sanoo: ”Älä pelkää, en tee sinulle pahaa. Tahdon vain tuntea sinut lähelläni.” Tämä saa minut tuntemaan oloni entistä paremmaksi ja hetkeä myöhemmin nojaan Beatrixin olkapäähän, toppini laskostettuna meidän viereemme. Beatrix ohjaa hellästi kasvojani omiaan kohden ja antaa minulle pitkän ja rakastavan suudelman. Sinä hetkenä aika tuntui pysähtyvän, toivoin että se jatkuisi ikuisesti ja ettei minun tarvitsisi siirtyä siitä mihinkään pitkään aikaan.

 

”Aero!” Kuuluu takaamme ja samalla näemme kieppuvan peltipurkin lentävän kohti merta, ilmeisesti Steiner oli löytänyt Vivin ja lensi nyt komeassa kaaressa ylitsemme, tämä välikohtaus vei huomiomme hetkeksi toisistamme, mutta samalla se tuntui herättävän uinuvan huomionkipeyden ja rakkaudenhalun. Riisuin rintaliivit päältäni ja kiersin käteni Beatrixin kaulan ympärille ja hän vastasi ottamalla oman yläosansa pois. Halasin Beatrixia, itkin ja halasin, kaipasin rakkautta, kaipasin äitiä, kaipasin äidin läheisyyden tuomaa oloa. Hänen hiuksensa laskeutuivat oikean olkapääni yli selkääni ja näyttivät hohtavan valkeaa valoa omien tummien hiusteni seassa.

Aloin äänettömästi vaatimaan uutta suudelmaa ja Beatrix huomasi sen, hän painoi huulensa omilleni ja antoi meidän kummankin kohota maasta omiin maailmoihimme. Beatrixin kädet kulkivat selälläni, hiuksissani ja rinnallani, hänen huulensa tuntuivat toivottavan minut tervetulleeksi uuteen elämään ja hän tuoksui paremmalta kuin tuhat ruusua. Palaamme maan pinnalle ajatuksistamme ja katsomme toisiamme pitkään, käännämme katseemme kalliolle jossa näemme Zidanen ja Amarantin, Zidane pomppii Amarantin perässä puettuna vaaleansiniseen merimiespukuun, samalla kun punapäinen mies juoksee nauraen karkuun pinkissä uimapuvussaan, kunnes kumpikin hyppää kalliolta mereen ja katoaa sen taakse.

 

Palaan Beatrixin pariin tämän omituisen näyn jälkeen, suutelemme taas lyhyesti, mutta ajatukseni ovat muualla. Alan riisumaan naisen rintaliivejä ja painan pääni tämän rinnalle, pelkästään se tuntuu jo paremmalta kuin yksikään aikaisempi tapahtuma tänään, en voi sanoin kuvata sitä turvallisuuden tunnetta siinä. Beatrix syleili minua ja minä syleilin häntä, edelleen hänen rintaansa nojaten. Väsymys alkoi painamaan ja suljin silmäni Beatrixin edelleen silitellessä hiuksiani. Huomasin vielä kun hän viimeisen kerran painoi suukon otsalleni ja sitten nukahdin. Garnet til Alexandros XVII oli juuri kokenut yhden elämänsä parhaimmista päivistä ja tunsi ensimmäistä kertaa aikoihin yhtä syvää rakkautta kuin äidinrakkaus, jota hän oli tuntenut kun hänen äitinsä oli vielä elossa ja isänsä asui heidän kanssaan. Nyt nukuin syvää ja tyydyttävää unta naisen sylissä, joka rakasti minua kuin äiti ja rakastaja yhteensä, enkä unohtaisi tätä iltaa koskaan.

 

-The End-

 



Tags:
 
 
Current Music: Weird Al Yankovic - Your horoscope for today
 
 
 
palkki on August 5th, 2009 03:30 am (UTC)
Moar, huomenta. Juuu, sanoin jo tuosta aikamuotohyppelystä ja sin spoilasit kaikki huvittavat kohdat tuolta jo.. XD Tosin repesin aika pahasti tuolle ViviStainerAero -kohtaukselle, joo. <3 Että ainakin oli mukavasti mukana myös huumoria tässä, hyvä kun joku sitä osaa kirjoittaa hyvin~ o//

Jjuu, piti sanoa.. Kun aloin ihmettelemään että jos kerran porukka on rannalla, niiin miksei kellään ole uimapukuja? Tai siis muilla kuin Amalla. XD Nojoo, kuitenkin, tässä siis oli se läheisyys ja suukko mitä pitikin, hyvä hyvä.. Muutta kuten sanoit, ehkä vähän turhan paikallaan junttaavaan, eteni sillain vähän turhan hitaasti ja tapahtumatkin oli aika samankaltaisia kun se vihdoin meni eteenpäin. >__< Ja enemmän tunteenkuvailua kaipaaaaaan. <3 Siksi tämä olikin kai niin lyhyt, nyyh.

Olikos miula muuta.. Ei kai. Moar. Teet seuraavaksi sitten meille sen ViviEikon. <3